tiistai 2. joulukuuta 2014

Synnytysluento Manipurassa

Olen syksyn mittaan käynyt Joogakoulu Manipurassa raskausjoogassa. Raskausjoogakursseihin kuuluu viikottaisen joogatunnin lisäksi kolmen tunnin synnytysluento. Meidän synnytysluento oli viime perjantaina ja raahasin hienoisesti vastustelevan miehen mukaani. Mies ei sinänsä vastustellut aihetta, mutta ei uskonut luennosta olevan kielen takia hänelle mitään hyötyä. 

Luennolla kävimme läpi synnytyksen kulkua, kipua lieventäviä asentoja ja kuinka mies/partneri voi tukea ja auttaa. Neuvolassa ei olla vielä käsitelty synnytystä ollenkaan eikä varsinkaan miehen roolia synnytyksessä, joten tämänkin takia koin valmennuksen erittäin hyödylliseksi. Ensisynnyttäjänä halusin kuulla mitä synnytyksessä "oikeasti"  tapahtuu. Ok, kyllähän synnytykset on erilaisia ja synnytyskokemus on kaikilla erilainen, varsinkin jos tulee mutkia matkaan. Tällä kurssilla käsiteltiin normaalisti etenevää synnytystä.  Toinen syy kursille hakeutumiseen oli lisätä omaa tietämystäni miten voin selvitä synnytyksestä ilman liiallista tai tarpeetonta lääketieteellistä kivunlievitystä.

Luennolla käytiin läpi koko synnytysprosessi - synnytyksen alkamisen ensimerkit, kivunlievitys kotona, sairaalan tarjoamat kivunlievitykset, sekä synnytys ja synnytysasennot. Vetäjä, Malla Rautaparta, näytti asentoja, jotka voivat helpottaa ja rentouttaa oloa alkuvaiheen supistuksissa sekä miten partneri voi olla tukena. Kävimme läpi miten jumppapallo, kuuma suihku, TENS-laite ja äänenkäyttö voivat auttaa synnyttäjää. Tutustuttiin ei-lääketieteelliseen kivunlievitykseen ja apuvälineisiin, joista kummastakin sain paljon uutta tietoa. Yksi ahaa-elämyksistä oli se, miten rentoutuminen edistää synnytyshormonien eritystä ja vauhdittaa synnytystä. Liian hälyinen tai stressaava tilanne, tai myöskin äidin liiallinen pelkotila, voivat lisätä adrenaliinin eritystä, joka puolestaan vähentää synnytyshormoneja. Tässäkin tuli jo muutama syy miksi haluan pysyä kotona mahdollisimman pitkään ennen siirtymistä sairaalaan.
  
 
Oli mielenkiintoista myös kuulla historiaa miten synnytyksen hoito ja käsitykset normaalista synnytyksestä ovat muuttuneet. Alunperinhän kaikki synnyttivät kotona, kunnes vähitellen synnytykset ovat siirtyneen sairaaloihin. (Mummini synnytti äitini vielä omassa kodissaan, aika hurjaa ajatella!) Sairaaloissa naiset laitettiin synnyttämään selällään maaten, vaikka luonnollisempaa olisi käyttää painovoimaa apuna. Nykysynnyttäjät ovat alkaneet taas liikkumaan enemmän ja kokeilemaan eri asentoja. Epiduraali tai lapsen sydänkäyrien mittaaminen eivät myöskään estä liikkumista, vaikka tällainen luulo taisi aika laajasti olla kurssilaisten keskuudessa.

Yksi tärkeimmistä uusista elämyksistä luennolla oli mielestäni se, että kaiken kätilöiden tarjoaman avun/lääkkeet/keinot voi halutessaan kyseenalaistaa. Kaikesta voi kieltäytyä, tai ainakin kaiken kohdalla voi kysyä miksi toimenpidettä/lääkettä/tms tarvitaan. Mies tavallaan toimii tulkkina kätilöiden ja naisen välillä. Miehen rooli on synnyttävän naisen etujen ja halujen puolustamisessa. Haluan, että mies varmistaa synnytyksen menevän niin paljon oman suunnitelman mukaisesti kuin on turvallista minulle ja lapselle. Miehen täytyy pitää puoliani synnytyksessä silloin, kun en itse siihen pysty.

Kurssin vetäjällä on selkeästi pitkä kokemus raskausvalmennuksista. Oli mielenkiintoista kuulla myös se toinen puoli tarinasta - eli kuulla synnytyksestä myös muiltakin kuin lääketieteen edustajilta. Olin tosi tyytyväinen tilaisuuteen ja saatiin paljon pohdittavaa. Me olimme ilmoittautuneet myös kaksipäiväiseen Active Birth -seminaariin Manipuraan, mutta nyt mietityttää olenko jo kuullut kaiken tarvittavan tällä luennolla. Ehkä suurin anti seminaarissa on, että ehdimme käytännössä kokeilemaan tekniikoita ja asentoja itse mihin luennolla ei pystytty. Mies tosin saisi seminaarista enemmän irti vaikka yritin tulkata hänelle mahdollisimman paljon. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti