Kotiuduttiin sairaalasta maanantaina lähes viikon sairaalajakson jälkeen. Ensimmäiset päivät kotona ovat menneet toisiimme tutustuessa ja rutiineja (tai edes jotain sen tyyppistä) etsiessä. Sairaala-aikana muodostui omat rutiinit - aamulabra, aamiainen, vaipan vaihto, päiväunet, ja taas ruokailu. Uudestaan ja uudestaan. Jossain määrin laitostuttiinkin, istuttiin lähinnä omassa huoneessa vauvan kanssa ja kävimme kerroksen keittiössä syömässä.
Kotona on puolestaan pitänyt luoda omat rutiinit. Hoidetaan vuorotellen miehen kanssa vaipan vaihdot ja muut hoitotoimenpiteet. Pyllyn pesu onkin yllättävän hankalaa matalassa kylppärin lavuaarissa sairaalan ison altaan jälkeen. Ruokailussa pidetään kiinni kolmen tunnin jaksoista, mutta vauva heräilee jo itsekin niihin aikoihin omaan näläntunteeseen. Imetys sujuu osittain, mutta joudumme silti turvautumaan lisämaitoon, ja kaikessa pullonpyörityksessä menee oma aikansa. Vaikka vauva nukkuu kolme tuntia, siinä ajassa pitäisi ehtiä tekemään ruokaa, syömään, ehkä hiukan nukkumaan ja pumppaamaan maitoa. Aika kuluu nopeasti, ja pian ollaankin taas ruokintarumbassa.
Himoitun Stokke-sängyn sijaan järki (ja rahapussi) vei voiton ja lainattiin siskon lapsilla käytössä ollutta korisänkyä. Tehtiin sängystä söpö pieni pesä, jossa toinen näyttää viihtyvän ainakin päivisin. Öisin tuntuu, että rauhoittuminen tapahtuu paremmin ihokontaktissa ja meidän sängyssä. Sänky on helppo siirtää päivisin olohuoneen puolelle ja illalla takaisin makuuhuoneeseen. Samalla annetaan toiselle puoliskolle rauha nukkua ilman vauvan ähinöitä.
Päivät ovat menneet aika lailla kotona vauvan kanssa. Melkein joka ilta meillä on ollut vieraita piristämässä. Huomenna käydään visiitillä isovanhempien kanssa ja ylihuomenna ajateltiin tehdä ensimmäinen vaunu-ulkoilu. Mies palaa töihin jo ensi keskiviikkona, ja hiukan kauhuissani mietin miten tulen pärjäämään yksin tämän nyytin kanssa. Ylimääräinen käsipari on nimittäin erittäin tervetullut tässä vaiheessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti