Meidän poika

Lähes kuusi viikkoa yhteiseloa takana ja me vanhemmat olemme oppineet Abusta paljon. Abu on rauhallinen lapsi (koputtaa puuta), joka ei pahemmin hötkyile turhasta. Pääsen itse suihkuun ja laittautumaan, kun laitan Abun hoitotasolle kylppärin lattialle. Siinä Abu ihmettelee kylppärin valoja ja seiniä, ja itse saan rauhassa laittautua. Sen jälkeen laitan Abun sitteriin istuskelemaan, kun itse pukeudun ja pakkaan tavarat ulkoilua varten.  Iltaisin meno vähän kiihtyy, mutta kaiken kaikkiaan päivät sujuvat pienen miehen kanssa hyvin jouhevasti.

Abu

• venyttelee hartaasti aina ruokailun jälkeen
• nukkuu sikeiten kädet päänsä takana, kuten isänsä
• murisee ja hyökkää rinnan kimppuun kun iso nälkä iskee, kuin pieni  villipeto
• herää keskustelemaan ja tutkimaan maailmaa joka aamuyö neljän maissa
• nukkuu parhaiten liikkeessä tai vanhempien sylissä
• hermostuu kun isä vaihtaa vaippoja, mutta rauhoittuu hindinkielisiä lauluihin

 
 

Kuusi viikkoa on mennyt hujauksessa ja jo nyt hirvittää, että äitiyslomavuosi hurahtaa ohi! Toisaalta en malta odottaa kunnon kevätsäiden alkamista, jolloin pääsen oikeasti nauttimaan ulkoilusta ja vapaista päivistä! 

Hyvä päivä

Tänään oli hyvä päivä! Nukuttiin yö hyvin ja köllöteltiin sängyssä kymmeneen asti. Ennen neuvolaan lähtöä sain kakkavaattet pyykättyä ja jopa kokkailtua lounasta, vaikka en ehtinytkään sitä syödä. Neuvolassa oli tupla-aika terveydenhoitajalle ja lääkärille. Abulla on kaikki hyvin, paino nousee ja pituutta tulee lisää. 

Neuvolan jälkeen päätin lähteä lähistön Cafe Regattaan hyvin ansaitulle kahville ja pullalle. Abu nukkui kiltisti vaunuissa kun itse nautiskelin Töölön rannan maisemista ja herkuista. Nukkuminen jatkui kun päästiin kotiin ja ehdin syödä lounasta ja vaihtaa kaverin kanssa kuulumiset puhelimessa. 

Tänään tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että olin äitiyslomalla. Lisää tällaisia päiviä!

 

Mies hento valkoinen

Tänään on Abun laskettu päivä, mutta sen sijaan huomenna voidaan viettää pienen jäntevän miehen 5 viikon synttäreitä! Aika on kulunut todella nopeasti ja elämä on asettunut vähitellen tasaiseen arjen pyöritykseen. Mitään niin selkeää rutiinia ei olla vielä saatu aikaiseksi (eikä kai näin pienen kanssa sellaista oikein saakaan) mutta päivät kuluvat aika lailla samalla tyylillä kotona, kävelyillä ja lounastreffeillä. Päivän telkkariohjelmatkin ovat tulleet hyvin tutuiksi..

Abu on kasvanut pituutta ja painoa, mutta edelleen pääsääntöisesti käytetään koon 44 vaatteita. Ostin Abun syntymän jälkeen kirppikseltä muutamat koon 44 bodyt ja housut, joita ollaan käytetty ahkerasti. Onneksi pikku mies ei ole pulautellut kovinkaan paljon alkuviikkoina, niin vaatteita ei ole tarvinnut pestä ihan joka käytön jälkeen. Muutamat koon 50 vaatteet ovat jo sopivia, osa on vielä liian isoja. Lahkeita ja hihoja pitää kääriä monessakin vaatteessa, jotta Abu ei huku sisälle. Ollaan käytetty ahkerasti Tommy Hilfigerin koon 62 vaaleaa neulehaalaria, joka ostettiin joulun alennusmyynneistä ja jonka käytön pelkäsin jäävän vähäiseksi pienen koon takia. Onneksi haalari on vielä hyvinkin sopiva eikä pitkät hihat ja lahkeet haittaa, sillä siellä pysyy pikkuiset sormet ja varpaat hyvin lämpimänä..

Huomasin, että lähes kaikki koon 50 ja 56 vaatteet ovat valkoisia tai hyvin vaalea sävyisiä. Sormet syyhyää kevätvaatteita ostamaan, mutta en raaski enää tässä vaiheessa ostaa lisää pieniä kokoja.

 

Kegelbic

Raskauden aikana ja sen jälkeen pitäisi jumpata lantionpohjan lihaksia, jotta vältytään monelta ikävältä naisten vaivalta. Lihasten jumppaamisen mainostetaan olevan helppoa ja vaivatonta - niitä voi jumpata missä vain, milloin vain eikä kukaan huomaa. No periaatteessa näin, mutta näiden lihasten treenaaminen on jäätävän tylsää.

Olen aina ollut liian laiska jumppaamaan näitä rakkauslihaksia, mutta raskauden aikana lihakset oli vielä jotenkin kondiksessa. Synnytyssairaalassa huomasin kuinka käytännössä yhden aamun aikana lihakset olivat surkastuneet olemattomiin. Abu oli tehnyt tuhonsa matkalla ulkomaailmaan... Todennäköisesti lihakset siis vain venyivät synnytyksen extreme-olosuhteissa, mutta en voi kuvitella millaisessa kondiksessa paikat olisivat olleet isomman lapsen jäljiltä.

Kotioloissa treenaaminen on ollut säälittävän vähäistä, vaikka kyse on vain omasta hyvinvoinnista. Unettomien öiden ja jatkuvan imetystaistelun jälkeen mielessä ei ole ollut muita ajatuksia kuin uni, ruoka, ja vauvan paino. Kehitin kuitenkin hauskemman tavan jumpata lihaksia - Kegelbic! 

Hyödynnän imetykseen käytettävän ajan ja teen jumpasta vähän mielenkiintoisempaa. Imetän yleensä ainakin kerran päivässä makuuasennossa ja aikaa tähän menee reilu puoli tuntia. Makuuasento on hyvä aloitusasento lihasten jumppaamiseen synnytyksen jälkeen. Kiinnitän vauvan tissiin, laitan puhelimen Spotifysta musiikin soimaan ja aloitan jumpan. Supistelen lihaksia musiikin rytmissä - välillä nopealla tahdilla, välillä hitaammin, välillä pidempään. Jumppailen parin biisin ajan, joten lihaksia tulee treenattua 8-10 minuuttia kerrallaan. Eri biiseissä on eri tahti, joten lihaksia tulee jumpattua monipuolisesti yhden imetyssession ajan. Jumppaan käytettävää aikaa voi vähitellen pidentää ja siirtyä tekemään jumppaa myös muissa imetysasennoissa. Vaikutukset näkyvät ilmeisesti valitettavan hitaasti vasta muutaman viikon ajan eikä jumppaa voi (tai kannata) koskaan lopettaa. Tuloksena on kuitenkin vahvemmat rakkauslihakset ja Tenattomat housut myös vanhemmalla iällä.  

Kunhan Abu hiukan kasvaa, mennään jonnekin äiti-lapsi jumppaan, jossa treenataan näitä paikkoja lisää. Minusta olisi myös loistava idea lisätä tällainen 30min pikajumppa myös liikuntakeskusten jumppaohjelmistoon, vaikka tunnilla ei hiki virtaisikaan..

Kuva

Bermudan kolmio - uni, paino ja imetys

Abu syntyi viisi viikkoa ennenaikaisena ja painokin oli sen takia alhainen. Syntymäpaino oli vain 2,5 kiloa, josta ollaan tultu hitaasti, mutta varmasti ylöspäin. Alhaisen syntymäpainon takia olemme olleet neuvolan kanta-asiakkaita - painoa on seurattu kaksi kertaa viikossa. 

Alkuun paino nousi reippaasti noin 60g/päivässä, mutta tahti on nyt hidastunut. Jatkoimme korvikemaidon antamista, mutta vähensimme sen määrää asteittain pienemmäksi. Nyt viime viikolla ja tällä viikolla olemme antaneet korviketta 20ml kerralla ja lähinnä Abun tarpeiden mukaan. Jos lapsi on vaikuttanut nälkäiseltä, olemme antaneet lisämaitoa, ja jos hän on nukahtanut tyytyväisenä, olemme tyytyneet tissituotantoon. Viime viikon torstain neuvolakäynnillä paino oli kehittynyt sen verran hyvin (silloin 3050g) että sovittiin saman menon jatkamisella. Maanantain painokontrollissa paino oli kuitenkin käytännössä pysynyt ennallaan ja vaaka näytti vain +50g nousua. Ei ihme, kun ottaa huomioon viikonlopun kaaosmaiset yökukkuilut. Voi olla, että kyseessä ei ollutkaan varsinainen tiheän imun kausi, vaan lähinnä nälkäinen lapsi, joka kaipasi lisää ruokaa. Sovittiin siis, että annetaan Abulle päivittäin 5 kertaa 20ml korviketta ja tullaan taas keskiviikkona painokontrolliin.

Maanantain ja tiistain välinen yö olikin kaikkea muuta kuin rauhallinen. Abu heräsi tapansa mukaan puolenyön jälkeen, jolloin imetin ja annoin 20ml korviketta. Pitkällisen nukuttamisyrityksen jälkeen jatkoin imettämistä ja annoin lopulta toiset 20ml. Sama peli jatkui kuin aiemminkin - Abu ruokaili hetken, nukahti ja heräsi vartin päästä. Puoli neljältä aamulla totesin, että mun on aivan pakko nukkua muuten menetän järkeni. Abukaan ei selkeästi saanut tarpeeksi ruokaa ja tiesin korvikemaidon aikaansaavan ihanan maitokooman. Tarjoilin reilut 40ml korviketta, jonka jälkeen uni maistuikin, kummallekin. Tiistaina ja keskiviikon välisenä yönä muutettiin rutiineja. Olin halunnut pitää meidän sänkymme omana reviirinä ja totuttavan Abun omaan sänkyynsä. Todellisuudessa tämä ei näytä toimivan, joten tehtiin Abulle suosiolla tilaa meidän väliin. Lisäksi käärittiin hänet kapaloon ja annettiin ensimmäistä kertaa tutti suuhun. Miehen sisko epäili, että heräilyjen takana voisi osittain olla pelkkä imemistarve, eikä pelkästään nälkä. Tutti ei toisaalta ollut suuri menestys, Abu sylki sen aina säännöllisen väliajoin pois suustaan, mutta jokin tässä yhtälössä toimi paremmin kuin aiemmin ja saatiin nukuttua edes jonkinlaisissa puolijärkevissä pätkissä. Ainakin mies tuntui olevan virkistynyt aamulla, itsellä taitaa olla niin kroonistunut univaje, ettei yksi yö auta. 

Keskiviikon punnituksessa paino olikin noussut, mutta todennäköisesti pelkästään korvikkeen voimin. Jatketaan toistaiseksi nyt samalla linjalla - imetän, mutta sen lisäksi annetaan korviketta tilanteen mukaan. Neuvolatäti käski miestä antamaan mun nukkua 5-6 tunnin pätkän ja ruokkimaan Abu pullolla - unettomuuskin voi vaikuttaa rintamaidon määrään ja herumiseen. Olen huomannut sen jo aiemmin - päikkäreiden ja parin tunnin oman menon jälkeen sain kerralla pumpattua huimat 40ml.

En olisi ikinä ennen vauvan syntymistä uskonut, että ihmisen on mahdollista selvitä täysijärkisenä näin vähällä unella. Olo on kuitenkin puoliksi ihmismäinen, vaikka tietysti aamuisin on uninen ja iltapäivällä iskee väsymys - ja kovaa. Lyhytkestoisessa muistissa taitaa tosin olla jotain häikkää, en usein muista sanoinko miehelle jotain vai en. Viimekin yönä heräsin paniikissa 2.30 ruokkimaan muka nälkiintynyttä lasta, koska unohdin että annettiin puolen yön maissa pieni määrä korviketta... Guantanamon vankileirilläkään ei varmaan käytetty tällaista unettomuutta kidutuskeinona, joten hurjaa että luonto kurittaa meitä äitejä tällä tavalla!  

Tiheän imun yöt

Pari viimeistä yötä on ollut täyttä kaaosta. Ilmeisesti käynnissä on tiheän imun kausi, tai ainakin tiheän imun yöt.. päivisin ruokailu noudattaa normaalia rytmiä, mutta öisin pieni mies ei malta irrottaa otettta minusta.

Lauantai 

23.00

Maltan irrottaa itseni kännykän viihdetarjonnasta ja pääsen vihdoin sänkyyn rauhoittumaan unille. Abun pitäisi herätä viimeistään parin tunnin päästä, joten tässähän on "ruhtinaallisesti" aikaa nukkua.

00.15

Herään siihen kun mies tuo rääkyvän Abun makuuhuoneeseen tissilleni; mikään muu hyssyttely-yritys ei ole auttanut eikä mies keksinyt muuta ratkaisua. Vartin päästä mies tulee itsekin sänkyyn nukkumaan. Vaihdan Abun kylkiasennossa rinnalta toiselle, imuote on taas huono ja nännit tuntuvat irtoavan.

01.10

Siirryn istumaan sängylle ja imettämään. Abu sen kun jaksaa ruokailla. Mies nukahti Kindle kädessään. 

02.00

Käyn vessassa, sinä aikana Abu alkaa ärisemään tissin poissaoloa. Lapsemme ärisee tai vinkuu, ei huuda. Isken vauvan takaisin kiinni tissiin. Abun ote alkaa olemaan huono, kunnon imun sijaan Abu nuolee nänniä ja lutkuttaa aikansa, kunnes saa taas rytmistä kiinni.

02.30

Nyt alkaa huumorintaju olemaan koetuksella. Väsyttää ja nännit aristaa. Abua on siirretty rinnalta toiselle varmasti 15 kertaa, eikä edelleen näy väsymisen merkkejä. 

03.00

Irrotan puoliunisen Abun tissiltä ja siirrän babynestiin väliimme. Pieni ei nuku vaan ärisee ja vinkuu oudosti. Ehkä vaippa on märkä ja/tai kakassa? Käyn vaihtamassa vaipan ja sitä tehdessäni Abu tietysti virkistyy. Vaipanvaihdon jälkeen isken rinnan Abun suuhun, pieni tissihetki yleensä väsyttää virkeimmänkin. 

03.20

Äiti ei nyt jaksa... Tissi on kipeänä ja päätä jomottaa. Joku saattaa tässä vaiheessa kutsua minua huonoksi äidiksi, mutten enää jaksa lutkututtaa rintaa Abun suussa. Käyn hakemassa tuttipullon ja lämmitän 20ml korviketta. Ehkä tämä maitotilkka auttaa Abua nukahtamaan ja armahtaa rintani. 

03.30 

Abu nukahtaa omaan sänkyynsä. Vihdoin! Makaan puolikuolleena sängyssä. Pidätän hengitystä jokaisen vingahduksen kohdalla kunnes rentoudun. Kyllä se varmaan jo nukkuu... 

06.00 

Olemme ilmeisesti takaisin normaalissa ruokintasyklissä. Abu alkaa vinkumaan nälkäänsä, ja käyn nostamassa hänet rinnalle. Makoillaan kummatkin mahat vastakkain ja nukahdetaan.

Sunnuntai

22.00

Saimme syötyä rauhassa oman myöhäisen illallisemme Abun istuessa sitterissä maailmaa tutkien. Nyt alkaa Abun iltaruokailu. Katsellaan samalla Kauhea kankkunen -leffaa miehen kanssa. 

23.00

Vaikuttaa jo eilisillan toistolta.. Takamus alkaa puutumaan sohvalla. Voiko liiasta istumisesta tulla makuuhaavoja? 

23.30

Käyn vessassa, sinä aikana Abu hermostuu ja alkaa huutaa. Tissi takaisin suuhun ja rauha palautuu maan päälle. 

00.15

Edellisen yön sirkus alkaa tosissaan väsyttää. Imetysmaratonille ei näy loppua. Rinnat tuntuvat tyhjiltä pusseilta, saakohan niistä edes mitään irti? Sama osittainen nännin lutkutus ja nuoleminen jatkuu, mutta kun otan Abun hetkeksi pois rinnalta, alkaa nälkäinen ininä. Ilmeisesti rinnoista kuitenkin jotain pientä tihkuu.

00.30

Siirrytään sänkyyn ja yritetään nukkua. Laitan Abun babynestiin väliimme, mutta pikkumies ei viihdy siinä ollenkaan. Kärsimätön vinkuna saa minut nostamaan hänet takaisin rinnalle. 

00.45

Abu on omassa sängyssä ja me omassamme. Uni, mikä ihana keksintö!

02.00

Nälkä, mikä ihana tekosyy.. Abu vinkuu nälkäänsä tai tissikaipuutaan. Haen herran viereeni ja alan jälleen imettää. Rinnat ovat ehtineet täyttyä tämän parin tunnin aikana ja kuulen tyytyväistä nielemistä. Imuote on edelleen kaukana optimaalisesta, mutta tuntuu jo paremmalta.

03.00

Abu pääsee takaisin omaan sänkyyn ja nukahtaa. Minä sammun ja vajoan unettomaan koomaan.

05.00

Taas herätys. Haen Abun rinnalle ruokailemaan. Olen jo niin väsynyt, että nukahdan imetykseen. Herätään kuuden jälkeen ja tönin miehen vaihtamaan vaippaa ennen töihin menoaan. Itse jään vielä sänkyyn koomailemaan. 

Melkein DIY: Babynest

En ole mikään käsityöihminen - ala-asteen käsityötunnin lapasetkin taisivat jäädä aikoinaan kesken - mutta ilmeisesti äitihormonit laittavat jonkinlaiset perimmäiset naisgeenit toimintaan. Otin nimittäin ompelukoneesta niskalenkin ja ompelin meidän pikkumiehelle ihanan Babynestin! Ihailin mainiota ideaa jo aikoinaan kun mietin vaihtoehtoja nukkumisjärjestelyille, mutta en viitsinyt ostaa kallista petipoteroa Ruotsista asti. Boostia ompeluprojektille sain kun joku oli eräällä FB kirpparilla myymässä itse tehtyä Babynestiä... siitä sisuunnuin, että kyllähän minäkin tuollaisen osaan tehdä! Ohjeetkin löytyi netistä, ei kai se niin vaikeaa voi olla... Kuuluisat viimeiset sanat!

Ohjeena käytin tätä nettisivua, vaikka googlaamalla DIY Babynest löytyy useampi ohje. Blogin perusteella homma näytti simppeliltä - hanki materiaalit, leikkaa kaava, leikkaa kankaat, ompele kankaat yhteen ja täytä pehmusteella. Ja voilá - Babynest on valmis. Projektin yhteydessä huomasin, että piheys ("no en todella maksa lähes 100e tästä, vaan teen itse!") ja kärsimättömyys käsitöissä ("argh, miksei kone ompele suoraan!") ei ole paras yhdistelmä...

Löysin Eurokankaan alelaarista tammikuun alussa kivat vihreät ja beigen tähtikuviolliset kankaat - juuri pojalle sopivat. Ajattelin, että ehdin näin äitiyslomalaisena ommella homman rauhassa valmiiksi ennen Abun syntymää, eikä projektia tarvitse stressata. Suunnitelmat menivät tietysti uusiksi ennenaikaisen syntymän takia, ja jouduin viimeistelemään poteron (kuten äitini Babynestiä kutsuu) kaksi viikkoa Abun syntymän jälkeen.

Babynestiin tarvitsee siis kangasta (kahta, jos haluat kummankin puolen olevan eri kankaasta), narua, ja nauhaa, jonka sisään naru pujoitetaan.

Kaavan tekemiseen käytin lahjapaperia, sillä en halunnut ostaa oikeaa kaavapaperia vain tähän projektiin eikä Hesari (enää) ole tarpeeksi leveää tähän tarkoitukseen. (Insinööri)mies avusti piirtämisessä, jotta kaavasta tuli symmetrinen ja siisti. Kaava on siis piirretty blogikirjoituksen kuvan mittojen mukaan, mitat kannattaa tarkistaa tuolta alkuperäisestä linkistä. 

Leikkaa kaava irti ja leikkaa kummastakin kankaasta kaavan kokoinen kangaspala. Itse jätin kankaaseen vielä noin sentin saumavarat, en tiedä olisiko tämä oikeastaan tarpeen, riippuu tietysti kuinka ison babynestin haluaa tehdä. Jälkeenpäin arvioituna kankaan alareuna tuli leikattua liian pyöreänä, sen olisi voinut leikata suoremmin.

Tein alkuperäisestä ohjeesta poiketen yhden lisäjutun - siksakkasin kankaiden reunat siistimmäksi. Ehkä tätä ei tarvitsisi tehdä, kankaan reunat jäävät kuitenkin piiloon saumojen sisään. Keskipehmusteeksi leikkasin kolminkertaiset levyt pehmustemateriaalista, jotta babynest olisi mahdollisimman mukava. Ompelin pehmustelevyt yhteen, jotta ne pysyvät paremmin kuosissaan. Tämän jälkeen ompelin pehmusteen kiinni päällimmäiseksi tulevaan kankaaseen, joka omassa versiossa on tähtikuosinen kangas.

Tässä vaiheessa ompelin kaksi kangasta yhteen nurjalta puolelta ja käänsin homman oikein päin. Hankalin vaihe oli ommella kanttinauha poteron reunoihin. Alkuperäisessä ohjeessa vaihe on esitelty yksinkertaisesti (en tiedä teinkö itse vaikeimman kautta), mutta itse ompelin ensin yhden reunan kiinni poteroon, silitin sauman suoraksi ja ompelin toisen reunan. 

Ostamani naru oli aika paksua, joten nauha piti ommella kiinni mahdollisimman tilavasti. Kun nauha on ommeltu, pujota naru nauhakäytävän läpi hakaneulaa apuna käyttäen. Viimeinen vaihe oli pujottaa reunapehmusteet kankaaseen ja ommella kankaat yhteen reunapehmusteiden vierestä, jotta pehmusteet pysyvät paikoillaan. Tässä vaiheessa sain lähes itkupotkuraivarin kun äitini 70-luvun ompelukone tyssäsi paksuun pehmusteeseen ja koneen alalanka jäi jumiin vetäen kankaan ruttuun. Voimat ja hermot loppuivat väsymykseen ja ompeluosaamattomuuteeni, joten projekti oli laitettava tauolle siksi viikonlopuksi. Tarkoituksena oli tulla seuraavana viikonloppuna viimeistelemään potero, mutta äitini ihanasti viimeisteli homman ompelemalla pehmusteen paikoilleen ja alareunan kiinni. 

Lopputuloksena on kaunis ja käytännöllinen DIY Babynest - jonka Abu on jo kastanut käyttöön pissaamalla ja puklaamalla!

Kroppa 3 viikkoa synnytyksen jälkeen

Abun syntymästä on nyt kolme viikkoa ja tämä aika on tuntunut tosi pitkältä. Vuorokauden tunnit ovat tehokkaassa käytössä, koska öisin nukutaan noin 2 tunnin pätkissä ja päivät menee käytännön kotipuuhissa kuten pyykinpesussa, ruuanlaitossa, ja yleisessä järjestelyssä. Intialainen malli, jossa samassa taloudessa asuvat isovanhemmat hoitavat vauvaa ei tunnukaan niin typerältä.. olisi ihanaa jos paikalla olisi kaiket päivät ylimääräinen käsipari auttamassa arjen sujumisessa.

Kaiken väsymyksen takia jaksan korkeintaan käydä reilun puolen tunnin vaunukävelyllä - eilen neuvolaan, tänään kirjastoon. Ajatukset eivät voisi olla kauempana treenailusta ja synnytyksestä palautumisesta. Onneksi kroppani on aikalailla palautunut ilman suurempia panostuksia itseltäni. Raskauskiloja on varmaan vielä muutama jäljellä, mutten jaksa stressailla niistä. Prioriteettinä on tällä hetkellä vauva ja uni.. Toivon, että imetys sulattaa jäljelle jääneet kilot itsekseen kevään mittaan. Maha on muuten pienentynyt jo lähes entisiin mittoihin, ja pienimpiä housuja lukuunottamatta mahdun jo vanhoihin vaatteisiini. Mahan päällä on vielä pitkä hormoniviiva, joka ei vielä näytä haalistumisen merkkejä. Onneksi en saanut raskausarpia, ehkä ahkera rasvaaminen vaikutti sittenkin? Kohtu supistui ällistyttävän nopeasti jo synnärillä, eikä itsellä oikeastaan näkynyt raskausmahan tapaista kumpua synnytyksen jälkeen. Kohtuni ilmeisesti työnsi vauvan ulos ja palautui samantien vanhoihin mittoihin.. Veni, vidi, vici.

Alakerran taistelutanner muistuttaa kokemuksestaan vielä silloin tällöin, enkä malta odottaa lääkärin lopputarkastusta. Haluan jonkun ammattilaisen kertovan olenko palautunut normaaliin tahtiin. Uskalsin itse kertaalleen kurkata alakertaan, mutta todellisuus masensi... Näyttää aika erilaiselta kuin ennen vauvaa! Luotan siihen, että paikat suurinpiirtein kursiutuvat kasaan - eivät kai naiset lisää vauvoja hankkisi jos paikat jäisi lopullisesti tuulitunneliksi. 

Olen huomannut, että paikkojen palautuminen on herkkä aihe, josta ei juurikaan puhuta - ei netissä eikä muutenkaan. Neuvolassa annettiin lappu lantionpohjan jumpasta, mutta ei mainittu lainkaan synnytyksen aiheuttamista vaivoista ja palautumisesta yleisemmin. Kun puhutaan synnytyksestä palautumisesta, puhutaan yleensä pelkästään mahan pienenemisestä, jälkisupistuksista ja jälkivuodosta. En ole löytänyt netistä yhtäkään asiallista artikkelia tai keskustelua paikkojen palautumisesta ja palautumisen kestosta. Olisi helpottavaa kuulla millaisia vaivoja voi yleisesti olla ja miten kauan palautumisessa yleensä menee. Lääkärin jälkitarkastus on vasta maaliskuun alussa, mutta harkitsen ennen sitä yksityiselle menemistä..

 

ps. Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä tai muuten kökköä kirjoitusta. Ajatukset ovat kohmeessa kaaosmaisen yön jäljiltä..

Mikä nimi? Mikä kieli?

Siitä lähtien kun saatiin tietää pojan majailevan mahassa, ollaan tehty listausta mahdollisista nimistä. Meillä on ollut vaatimuksena se, että nimi on kansainvälinen - eli lausuttavissa järkevästi sekä suomeksi että englanniksi. Tämä on siis karsinut kaikki perinteiset suomalaiset nimet aikalailla kokonaan. Pojasta ei siis ole tulossa Jyrkiä, Jarkkoa, tai Yrjöä. Mutta ei myöskään George, Jack, tai Larry. Vaikkei näitä vaihtoehtoja olla siis edes harkittu.

Mieheni on intialainen, mutta hänellä on länsimaalainen nimi. Lapsen nimeksi ei siis ole tulossa intialaista nimeä, kuten Vikramia tai Rashidia. Olen toisaalta hiukan leikitellyt ajatuksella antaa pojan toiseksi nimeksi intialaistyyppinen nimi. Ei tosin olla löydetty yhtään kivaa intialaista nimeä pojalle, joka ei ole todella perinteinen intialainen tai joka ei ole jo käytössä miehen ystävien tai sukulaisten lapsilla. Nimi on jo päätetty, mutta pidetään se salaisuutena vielä kastejuhlaan asti. Nimi tulee olemaan lyhyt ja kansainvälinen, ja toinen nimeksi annetaan miehen suvussa esiintyvä nimi. 

Kunnes kastejuhla on pidetty ja nimi virallisesti annettu, kutsutaan pikku poikaamme lempinimellä Abu. Joku saattaa muistaa, että Disneyn Aladdin leffassa oli pieni apina nimeltään Abu... Kun pikkuinen poikamme nostettiin rinnalleni ensimmäisen kerran synnytyksen jälkeen, näin pojan laihat ja karvaiset raajat - oli kuin mahallani makaisi pikkuriikkinen monkey baby. Rakkaalla lapsella on tietysti monta lempinimeä, mutta Abu on meistä kaikkein ihanin kutsumanimi.

Meille on ollut selvää jo raskauden alusta alkean, että hyödynnetään perheessä puhutut kielet ja puhutaan kumpikin omaa äidinkieltä Abulle - eli suomea ja hindiä. Ainakin painostan miestä puhumaan hindiä englannin sijaan...  Mies puhuu perheensä kanssa sekaisin tamilia ja hindiä, mutta sovittiin että Abulle puhutaan hindiä käytännön syistä. Hindihän on Intian virallinen kieli, jota opitaan koulussa ympäri maata ja käytännöllisempi kuin tamil, joka on Etelä-Intiassa puhuttu kieli. Välillä hindin puhuminen tuntuu olevan miehelle hankalaa, sillä kotona ja töissä puhutaan englantia (ja vähän suomea). Vähitellen kieliasia on alkanut sujumaan mieheltäkin, ja hindin puhuminen Abulle on alkanut selkeästi tuntumaan luontevammalta. Puhumisen lisäksi mies lauleskelee hindinkielisiä kappaleita Abulle. Välillä kylpyhuoneemme muistuttaa Sound of Musicia kun vaipanvaihdon yhteydessä Abu kuulee liudan hindinkielisiä kappaleita...   <3 Mun pojat.

 

Imetyksestä ja rintapumpuista

Imetys - niin luonnollista ja helppoa. No ei ainakaan meillä. Edelleen kamppaillaan imetyksen sujumisen kanssa ja yritetään löytää yhteinen sävel ruokailuihin.  Välillä tuntuu että imetys sujuu ihan kivasti, välillä taas vaivun epätoivoon kun pikkumies ei saa kunnon otetta ja vaan kiemurtelee rinnalla. Tässä vaiheessa pikkumiehen kasvu on ykkösprioriteetti; imetystä treenaillaan sen ehdoilla ja annetaan lisämaitoa tarvittaessa.

Ennenaikaisuuden ja alhaisen syntymäpainon takia vauvalle annettiin sairaalassa lisämaitoa. Pienikokoisuuden ja nousevien bilirubiiniarvojen takia pikkuinen oli ensimmäiset pari päivää aika flegmaattinen ja ruokailu oli välillä tosi haastavaa. Taisteltiin öisin, että tyyppi nielisi edes 20ml pullomaitoa. Alhaisen syntymäpainon, joka oli sairaala-aikana vain laskenut, ja keltaisuuden takia oli ensisijaisen tärkeää saada ruokittua pieni tarpeeksi usein. Meillä olikin herätyskello soimassa kolmen tunnin välein - päivin ja öin. Keltaisuusarvot jatkoivat nousemistaan ja jouduttiin lopulta sunnuntaina aamulla vuorokaudeksi valohoitoon.

Sairaalasta lähtiessä olimme päässeet osittaisimetyksen tahtiin, imetin ja täydennettiin ruokailua tyypin mielentilasta ja eleistä riippuen lisämaidolla. Tämä mahdollisti myös isän osallistumisen ruokintaan ja minun hiukan pidemmät lepohetket. Viime viikon kontrollikäynnillä sairaalassa kätilö ohjeisti jatkamaan ruokintaa samalla tyylillä kuin siihen asti, kunnes neuvolan terkkari antaa kotikäynnillä uusia ohjeita. Eilisellä käynnillä sovittiin sitten, että imetän ja tarpeen mukaan annetaan lisämaitoa hiukan aiempaa vähemmän, eli 35ml. Perjantaina mennään vielä painokontrolliin katsomaan miten tämä niukempi lisämaito on vaikuttanut kasvuun. 

Sairaalassa yritin saada imetystä käyntiin ja maitoa nousemaan samalla kun tarjoiltiin lisämaitoa vauvalle. Tarjosin pienelle rintaa aina kun mahdollista, vaikka ruokailusta ei monesti tullutkaan mitään, osittain varmasti maidon tuotannon takia, osittain keltaisuuden aiheuttaman väsymyksen takia. Yritin samalla pumpata sairaalan vehkeillä edes muutamia millejä maitoa ja sainkin jossain vaiheessa ulos jopa 30ml yhdellä pumppauskerralla - olo oli kuin voittajalla. 

Pumppaushomma veti takapakkia heti kun päästiin kotiin. Olin pyytänyt miehen hankkimaan Aventin sähköisen rintapumpun valmiiksi kotiin, jotta saadaan maidon tuotanto edes pysymään yllä jos vauva ei halua tai jaksa imeä rintaa. Tähän päivään mennessä en ole saanut laitteella tippaakaan maitoa ulos! Tervemenoa 150 euroa.. Sisko antoi käyttööni hänen vanhan Aventin rintapumpun, jota voi käyttää käsi- ja sähkökäyttöisenä. Sen avulla olen saanut pumpattua noin ruokalusikallisen verran maitoa. Sain lopulta ystävältä Medelan rintapumpun testattavaksi - aivan mahtava laite! Tämä on ainoa kotikäytössä oleva vehje, jolla saan edes jonkin verran maitoa pumpattua, joskaan määrät eivät edelleenkään päätä huimaa. Suurimmillaan saan noin 20ml maitoa puserrettua ulos. Pumpuissa eroina tuntuu olevan imuteho - Aventin pumppu on aika hellävarainen kun Medela tuntuu välillä imaisevan nännit irti. Ilmeisesti mun maitotehdas tarvitsee kunnon riuhtaisut, jotta maito lähtee oikeasti juoksemaan. Pienellä on itselläänkin niin kova imuote, että huuletkin ovat rakoilla.

Onneksi vauva tuntuu saavan rinnoista enemmän irti, tai ainakin on parasta aikaa tilaamassa enemmän maitoa. Eilisen neuvolan kotikäynnin aikana tyyppi roikkui melkein koko ajan tissillä. Pienikokoisuudesta huolimatta imuote on hyvä eikä pulloruokinta ole ainakaan vielä vaikuttanut imuhaluihin. Tavoitteena  meillä on saada imetys kunnolla käyntiin ja lopulta jättää lisämaito pois. Tällä hetkellä edistys näyttää kannustavalta, mutta täytyy muistaa että pikkumies on vasta 2 viikkoinen..