sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Onneksi juhannus on ohi...

Vietin juhannusta taas yh-äitinä kun mies lähti kaverinsa polttarireissulle ulkomaille. Itse pakkasin Abun, mansikkajuustokakun sekä runsaasti lämmintä vaatetta autoon ja suuntasin Lahden lähelle juhannuksen viettoon. Suunnitelma vaikutti loistavalta, viettäisin mukavan perhejuhannuksen monen lapsenvahdin kanssa ja ehtisin tuunailla uuteen asuntoon hankkimaa vanhaa kirjoituspöytää. Maalla oli vipinää kun saman katon alla juhannusta viettivät vanhempani, siskon kolmilapsinen perhe sekä tätini ja setäni. Käytännössä juhannus ei mennytkään ihan ruusuisissa merkeissä...

Suurin koettelemus oli perjantai-illan nukuttaminen. Meillä on päivärytmit käytännössä kadonneet Abun onnettoman nukkumisen takia, mutta iltarytmistä yritetään silti pitää kiinni. Perjantaina maalla noudatettiin samaa iltarutiinia kuin muutenkin - pyjama, iltamaito, imetyksellä uneen - sillä erotuksella, että emme olleetkaan kotona. Abu ei kuitenkaan suostunut nukkumaan. Jokelteli silmät suurina, tuijotteli kattoon, ja heilutteli käsiään. Yritin tunkea tissiä pojan suuhun ja saada tyypin keskittymään maitoon ja nukkumiseen, mutta turhaan. Tunnin päästä nousin, liityin muiden seuraan iltapalalle ja istutin pojan sitteriin. Jonkin aikaa Abu viihtyi itsekseen kunnes alkoi huuto. Siskoni yritti tutilla ja heijauksella saada Abun sylissään uneen. Se onnistui melkein, mutta ei kuitenkaan. Tämän jälkeen yritin itse uudestaan imettää hänet uneen, turhaan. Seuraava temppu oli yrittää heijata Abu uneen vaunuissa, pimeässä eteisessä - turhaan. Lopulta sain pikkumiehen uneen perinteisellä tavalla, tissillä sängyllä. Nukuttaminen kesti kolme tuntia ja vaati neljän naisen panoksen!

Nukkuminen oli yhtä huonoa seuraavana päivänäkin. Imetin Abun jälleen päikkäreille ja lähdin puuhailemaan pöytäprojektin pariin. Ilmeisesti poika oli taas herännyt lähes heti kun poistuin talosta, ja oli viihtynyt aikansa äitini sylissä. Seurue pakkasi pojan vaunuihin ja yritti lähteä vaunukävelylle ajatuksella kyllä se poika liikkuvissa vaunuissa nukkuu. No ei nukkunut ja sanoinkin, että hyvin todennäköisesti ei nuku. Yleensä vaunukävelyt meillä menee niin että Abu makaa vaunuissa peppu pystyssä ja varpaat suussaan.

Viimeinen tippa tälle mamalle oli paluumatka. Menomatka oli sujunut hyvin Abun nukkuessa koko autoreissu, ja toivoin samaa paluumatkallekin. Ensimmäinen puolisko menikin unessa, kunnes jostain syystä Abu heräsi. Ja huusi - ja niin että meinasi oksentaa. Pysähdyin imettämään ja jatkettiin toiveikkaina matkaa. Samantien kun pääsin takaisin moottoritielle takapenkiltä alkoi kuulua raivoisa karjunta. Jaksoin ajaa vartin verran, kunnes oli pakko pysähtyä. Imetin Abun uudestaan jossain moottoritien varren pysähtymispaikalla, ja onneksi sain pojan nukkumaan. Sain kaukalon takaisin autoon ja pääsin nukkuvan lapsen kanssa liikkeelle. Ensimmäisissä liikennevaloissa meidän uniongelmainen poika heräsi taas - huutaen. Matka kotiin oli onneksi lyhyt, mutta sekin raastoi hermoja. Mies oli vielä matkoilla joten kotiovella koitti juhannuksen viimeinen haaste - miten puran tavarat autosta sisään kotiin vauvan kanssa ja ajan sen jälkeen auton parempaan parkkiin? Vauva istui huutamassa autossa kun minä juoksin isoimmat tavarat kotiovesta sisään ja juoksin takaisin autoon viemään sitä parkkiin. Onneksi asumme ensimmäisessä kerroksessa...

Koettiin siis viikonloppuna aikamoinen show... Kotona olisi ollut helpompaa, mutta pakko täältäkin on joskus poistua. Juhannuksena tuli taas todettua, että meidän on pakko pitää Abulle unikoulu. Hänellä on selkeä nukahtamisongelma, ja vaatii siihen runsaasti avustusta. Merkkasin unikoulun jo kalenteriin, jotta osataan valmistautua siihen nukkumalla etukäteen. Kun kesälomat ja kaverin häät ovat ohi, koittaa Abulle unikoulu. Ja se tulee todella tarpeeseen!

2 kommenttia:

  1. Oivoi, teidän juhannus kuulostaa olleen aika raskas! Meidänkin poika nukkui huonosti juhannusreissulla ja minä kuvittelin saavani levätä, kun hoitajia on paljon. Pyh! Nyt väsyttää ja paljon. Onko lisäruuan antaminen parantanut Abun nukkumista? Millaisen unikoulun pidätte Abulle? T. Kikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelin itsekin nauttivani helposta juhannuksesta kun sukulaiset hoitavat vauvaa.. virhe. ;-) Ei lisämaito mitenkään ole parantanut unia. Täytyy miettiä ja vertailla eri versioita ja miten toteutetaan unikoulu..

      Poista