lauantai 15. elokuuta 2015

Unikoulun 1. yö

Ensimmäinen unikouluyö ei ollut mitenkään helppo, mutta ei myöskään ihan niin vaikea kuin kuvittelimme. Yön kokemuksen jälkeen alan uskoa, että pystymme tähän. Uskon, että joku päivä Abu osaa nukahtaa itsekseen ja nukkuu läpi yön.

Sovimme miehen hoitavan unikouluttamisen, ainakin ensimmäisen kahden yön aikana. Tästä tulisi isän ja pojan välinen taistelu, itse nukkuisin varastohuoneen lastenhuoneen lattialla ja poistuisin kotoa ennen iltavalmisteluja. Emme halunneet, että Abu haistaisi maidon ja aistisi äidin läsnäolon, joten arvelimme poissaoloni olevan helpompi vaihtoehto. Mies hoitaisi tavanomaiset rutiinit - pyjama päälle, iltamaito ja -puuro, iltasatu, ja omaan sänkyyn unilelu viereen. Unikoulumetodiksi valitsimme tassuttelun, sillä erotuksella, että emme nostaisi Abua syliin, vaan tassuttelisimme ja silittelisimme pojan rauhalliseksi omassa sängyssään. Olimme varmoja, että syliin nostaminen ja sänkyyn laskeminen ei toimisi rauhoittavasti meidän pojan kohdalla.
 
Jätin miehen ja Abun valmistautumaan yön koitokseen ja lähdin joogaamaan.  Oli muuten tosi vaikeaa keskittyä pysymään jooga-asennoissa, kun samalla mietin onko Abu jo sängyssä ja kuinkakohan kauan hän mahtaa huutaa.  Vaikka tiesin, että lopputulema on lopulta meille kaikille paras, ajatus itkevästä lapsesta oli vaikea.

Pääsin kotiin hiukan klo 20 jälkeen ja kuulin makuuhuoneesta raivokasta huutoitkua. Itku loppui yllättäen ja mies tuli ulos Abun kanssa - poika oli oksentanut päällensä. Onneksi olin varautunut tähän ja ottanut sängyn viereen uudet lakanat. Ei muuta kuin nopeasti uusi pyjama pojalle päälle ja puhtaat lakanat sänkyyn. Huuto jatkui heti kun Abu laskettiin omaan sänkyynsä. Tällä kertaa itku ei tosin kestänyt kuin vartin verran. Hiljaisuus, Abu nukahti. Ensimmäinen nukuttaminen kesti noin 45 minuuttia. Isä-vauva 1-0.

Mies ei kestänyt katsella hermoiluani ja jännitystäni yön tulevasta taistelusta, joten painuin aikaisin evakkosänkyyni. En muutenkaan kestäisi kuunnella lapsen huutoa olematta vieressä lohduttamassa, joten oli parasta alkaa kuromaan univelkoja pois. 

Evakkopeti

Miehen kertomuksen mukaan yöllä oltiin herätty tavanomaisen aikataulun mukaisesti. Abu heräsi huutamaan klo 01, jolloin mies meni tassuttelemaan mahalleen kierähtäneen pojan jälleen unille. Seuraava herätys oli klo 02. Tässä vaiheessa mies antoi 100ml maitoa; olihan Abu oksentanut varmaan koko iltapuuronsa pois. Emme halunneet pojan itkevän ainakaan nälkäänsä. Seuraava herätys oli klo 03, nukuttaminen onnistui suhteellisen helposti tassuttelemalla. Yön viimeinen herätys oli klo 04. 

Itse olin laittanut herätyskellon soimaan jo klo 06; ei nimittäin ole harvinaista, että Abu herää aamulla näin aikaisin. Mies puolestaan oli päättänyt pysyä hereillä koko yön - hän ei halunnut nukkua samassa huoneessa unikoulutettavan kanssa eikä olisi herännyt sohvalla vauvan huutoihin. Kuudelta makuuhuoneessa oli vielä hiljaista, mutta puolisen tuntia myöhemmin kuulin pienestä sängystä ähellystä ja sen jälkeen itkua. Unissaan oltiin taas käännytty mahalle.

Päästiin siis aikaisin aamutoimille - imetin aika pingoittuneet tissit, annoin lisää maitoa ja riisipuuroa hedelmäsoseella. Abu leikki leikkimatolla sillä aikaa kun söin aamiaisen. Klo 08 maissa alkoi olemaan väsymyksen merkkejä ilmassa - ylivilkkautta, silmien hieromista, kärsimätöntä ääntelyä. Aika mennä ensimmäisille päikkäreille. Mutta miten?

Unikouluista kirjoitetaan neuvoja vaikka missä, mutta missään ei kerrota mitä niille päikkäreille pitäisi tehdä! Päikkäreille nukuttaminen on täysi mysteeri. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan tissille päivin ja öin, miten lapsi pitäisi unikoulun aikana laittaa päikkäreille? Tissillä vai ilman? Miehen mielestä priorisoidaan vauvan uni ja yritetään ensin saada yörutiinit kuntoon. Omasta mielestäni olisi epäloogista kieltää tissi yöllä mutta antaa nukahtaa tissille päivällä. No, päikkärinukuttamisesta tulikin ihan kaaos. Nukutin ensin tissillä ja yritin siirtää nukkuvan vauvan omaan sänkyynsä. Abu tietysti heräsi noin minuutin jälkeen siirtämisestä. Tässä vaiheessa yritin tassutella unille, joka ei, ylläriylläri, toiminut. Siinä huutosählingissä heräsi sitten se nukkuva unikouluttaja - univajeinen mies, turhautunut äiti, ja huutava lapsi ei muuten ole loistava kombinaatio. Jossain vaiheessa kaikki huudettiin yhtä aikaa... ja sen jälkeen Abu oli niin yliväsynyt, ettei nukkumisesta tullut lopulta yhtään mitään. Ei muuta kuin pystyyn välipalalle ja uusi yritys myöhemmin. 

Välipalan jälkeen yritin uudestaan nukuttaa, tällä kertaa valmiina ottamaan tissit avuksi. Turhaan - Abu kääntyi selälleen ja nukahti. Siis ihan oikeasti nukahti päikkäreille noin 10 sekunnissa. Ja nukkui kuin tukki kolme tuntia. Noin pitkiä päikkäreitä ei meillä ole nukuttu viimeksi kuin pari kuukautta sitten. Jätin pojan suosiolla nukkumaan meidän sänkyyn - eiköhän päikkäritavatkin korjaannu kunhan öisin osataan nukahtaa omaan petiin.
  

1 kommentti:

  1. Meilläkin neiti kääntyili unissaan mahalleen ja heräsi siihen. Laitettiin pinnissänkyyn tyyny pienentämään neidin nukkumatilaa. Nyt neiti ei mahdu kääntymään, eikä edes yritä kääntyä, joten on nyt levollisempi nukkuja, eikä tule turhia herätyksiä kääntyilyn suhteen. Tsemppiä unikouluun :)

    VastaaPoista