Talven muotia pienelle pojalle

Abu on taas venähtänyt pituutta niin, että vaatteet alkavat olla vähissä.  Koon 68cm vaatteet ovat muutamaa kappaletta lukuunottamatta aika nafteja, joten vaatekaapissa alkaa siirtymä kokoon 74cm. Kirppareilta on löytynyt tosi vähän kivoja poikien vaatteita, tuntuu että koko 74cm on väliinputoaja vauvojen kokojen ja taaperoiden kokojen välillä. 

 

Koska kirppiksiltä ei ole löytynyt mitään mieleistä, eksyin ihastelemaan eri nettikauppojen antimia. Suosikkini on nykyään Next - tästä valikoimasta löytyy mielestäni aina superkivoja ja mielikuvituksellisia vaatteita. Monet muut merkit tarjoavat niitä perinteisiä sinisiä ja harmaita raitaisia vaatteita, mutta Next käyttää kivasti eri kuoseja ja värejä tuomaan hauskaa ekstraa vaatetukseen. Myös näiltä perusmerkeiltä (Lindex, KappAhl, H&M...) löytyy kivoja talven uutuuksia. Verkkokaupoista löytyy useasti parempi valikoima lasten vaatteita kuin itse myymälässä.

 1 - Lindex

 2 - DPam

3 - Next

4 - Next 

Lindexin nallekuosinen paita on ihana! Sopivan pörröinen ja suloinen talvikäyttöön. Lumiukkkopaita puolestaan on niin hauska, että voisin ostaa sen vaikka käyttöaika voisi jäädä aika lyhyeen. DPamin body päätyi jo meidän ostoskoriin ja nappasin sen Abun vaatekaapin uudeksi piristykseksi.

 1 - Next

 2 - Next

3 - Next

     4 - KappAhl 

5- H&M 

Housuilla on kiva tuoda väriä vaatteisiin, vaikka muuten vaatteet olisivat yksinkertaiset ja siniset tai harmaat. H&M:ltä löytyi ihanan vihreät collegehousut, joissa on kivat polvi"suojat". Abulta puuttuu vielä tummanpunaiset pöksyt, jotka KappAhlilta löytyi. Nextiltä löytyi useita ihania neulehaalareita, joista tämä harmaa on yksi suosikeistani. 

1 - Next

 2 - Next

Eksyin tietysti myös katsomaan takkivalikoimia, vaikka Suomessa vallitsee haalarikausi seuraavien kuukausien ajan. Tummansininen duffelitakki on takkiklassikko - must have jokaiselle tyylikkäälle pikkupojalle. Kunhan Abu oppii hiukan kävelemään, ostan hänelle tällaisen. Vaunuissa takki ei ole erityisen kätevä, helma jää aina kummallisesti ruttuun selän taakse ja jalkojen suojaksi tarvitsee kuitenkin laittaa jotain. Keltainen anorakki on myös tosi kiva, vaikka kevättakiksi jos poika osaa jo kävellä.

Kuvista näkee, että tykkään aika klassisesta tyylistä, vaikka vaatteissa saa olla jotain pientä ekstraa. Kovin räikeistä ja monivärisistä vaatteista en pidä - monet trendikkäät lastenvaatemerkit ovat omaan makuun liian kirjavia ja kummallisen kuviollisia (Molo, Mini Rodini,..). Samat linjaukset pätevät myös omaan pukeutumiseen - tykkään klassikoista ja perusväreistä, mutta ostan välillä myös joitain kirkkaampia vaatteita, joilla piristää asua. Mies välillä vitsailee, että Abu on kuin Ken-nukke, jolle ostan vaatteita... Mutta onhan se ihanaa pukea oma lapsi suloisiin vaatteisiin!

Suomenlinnassa syksyllä

Aloitin syksyn alussa Helsingin aikuisopistossa valokuvauskurssin. Kurssiin kuuluu iltaisten teoriatuntien lisäksi pari kenttäkuvauspäivää, jolloin kierrämme kaupungilla harjoittelemassa kameran käyttöä ja kuvakulmia. Ensimmäinen kenttäpäivä pidettiin jo lokakuun alussa ja toinen kenttäpäivä viime lauantaina kului upeassa, historiallisessa Suomenlinnassa. Viime vierailustani oli vierähtänyt jo pari vuotta (viime kesänäkään ei viitsinyt lähteä palelemaan saarelle), joten senkin takia oli kiva päästä taas käymään Suomenlinnassa. Saari on täynnä vanhoja, romanttisia nurkkia, mistä saa mahtavia kuvia. Onneksi päivä sattui olemaan mahtavan aurinkoinen ja suhteellisen lämmin.  Aurinko sai kaikki värit hehkumaan herkullisesti.

Mies ja Abu jäivät viettämään miesten päivää, joten pääsin vähän tuulettumaan vauva-arjesta, ja viettämään hauska ja opettavainen päivä hyvässä kurssiporukassa.

9kk

Abu täytti jo 9kk, taas on yksi uusi kuukausi lisää mittarissa. Kohtahan poika on teini-ikäinen! Voisin jatkaa tällaista kliseistä huokailua kuinka aika lentää ja miten lapsi kasvaa silmissä, mutta sen sijaan kerron millainen pieni mies meillä asuu. 

• Abu on mammanpoika, äiti on paras. Isin kanssa on myös ihan kivaa, kunhan äiti on lähellä. Uni tulee helpoiten äidin sylissä, käsi paidan alla.
• Abulla on ristiriitainen suhtautuminen kodinkoneisiin. Imurin kova ääni pelottaa ja itku alkaa heti. Pesukoneen pyöriminen on toisaalta tosi mielenkiintoista viihdettä, ja sen ääressä voitaisiin istua pitkäänkin. 
• Ruokailusta on tullut haastavaa. Abu jaksaa keskittyä ruokailuun ensimmäisen 10 lusikallisen verran, sen jälkeen kouraan on annettava häiriötekijä, jotta saan lapioitua ruokaa suuhun. 

 

 

• Tavaroiden heittely on pojan uusi lempijuttu, varsinkin ruokailun yhteydessä tavarat heitetään olan yli noin viiden sekunnin välein. Sen jälkeen tuijotellaan lattialle ja ihmetellään minne ne taas katosi.
• Ensimmäiset kaksi hammasta ovat vihdoin puhjenneet alaleukaan. Niillä on kiva purra sohvalla istuvaa äitiä varpaaseen... 
• Abu on pallopoika - palloilla on kiva leikkiä ja niitä osataan tavallaan jo viskoa takaisin äidille tai isille.
• Abu osaa istua jo itse, muttei vielä osaa nousta istumaan. Välillä keskittyminen herpaantu ja sitten kaadutaankin naamalleen.

 

Päiväkoti vai muu hoitoratkaisu?

Olen miettinyt palaavani töihin alkuvuodesta, ja se tarkoittaa myös sitä, että Abu tarvitsee jonkinlaisen hoitopaikan. Ennen lapsen saamista oletin, että kaikki (kunnalliset) päiväkodit ovat ihan ok ja yhtä hyviä. Olin naiivi ja luulin, että päivähoitoon pääsee suoraan silloin kun on töihinpaluu edessä. Onhan hoitopaikan saaminen lakisääteinen oikeus. No, nyt asiaan hiukan enemmän perehtyneenä tajusin, että tässä kaupungissa saa olla onnellinen jos lapsi pääsee kesken vuotta hoitoon, ja vieläpä siihen ensisijaiseen päiväkotiin. Samalla hallitus kuitenkin puskee naisia pitkiltä hoitovapailta aikaisemmin takaisin työelämään. Entä sitten jos vanhempi ei halua odottaa seuraavan syksyn alkuun, vaan haluaa päästä työelämään kesken vuotta, ja saada lapselleen hoitopaikka kodin läheltä? Ristiriitaista.

Päivähoidon aloittaminen on jännittävää jokaiselle osapuolelle - äidille, isälle ja lapselle. Hoitopaikkakin ja -tapa pitäisi valita ottaen huomioon vanhempien tilanteen ja lapsen luonteen sekä kehitysvaiheen - kunnallinen vai yksityinen päiväkoti, perhepäivähoito, yksityinen hoitaja, mies kotiin, vai lapsi isovanhemmille? Valitse näistä paras, ja samalla se plan B jos ensisijainen vaihtoehto ei onnistukaan.   

Ensisijaisesti haluaisimme laittaa Abun kansainväliseen, englanninkieliseen päiväkotiin, jossa hän voisi oppia paremmin kolmatta kotikieltään. Valitettavasti melkein kaikki yksityiset ottavat hoitoon vasta 3-vuotiaita. Heidän hoitohan on helpompaa - ei vaipanvaihtoja, syöttämistä, kantamista tai nukuttamista. 

Toinen vaihtoehto on tavallinen päiväkoti ja meille "kelpaa" hyvin myös kunnallinen lähipäiväkoti. Olen viime viikkojen aikana käynyt tutustumassa muutamiin lähipäiväkoteihin Töölössä ja täytyy sanoa, että erot ovat isot. Parhaimmat päiväkodit ovat niitä, joiden rakennus on varta vasten tehty päiväkodiksi. Näissä on siis osattu ottaa huomioon lasten tarpeet päivän aikana; päiväunet, leikkitilat, ruokailut, ulkoilut ja vaatteiden säilöntä. Sitten on niitä päiväkoteja, jotka on muutettu muusta käyttötarkoituksesta päiväkodiksi, varmaan alueen kasvaneen lapsiluvun myötä. Näissä huomaa, että tilat eivät ole optimaaliset lapsiryhmien hoitamiseen. Päiväkoteihin täytyy pahimmassa tapauksessa kiivetä toiseen tai kolmanteen kerrokseen, niissä ei ole omaa pihaa, ja lapset nukkuvat päiväunet patjoilla. Varmasti näissäkin on varhaiskasvatus toteutettu laadukkaasti (tai niin laadukkaasti kuin nykyisillä resursseilla on mahdollista), mutta tilat ja ympäristö ovat omasta mielestäni aika nuhjuiset.

Kolmantena vaihtoehtona on yrittää löytää hoitorinki lähialueelta, jossa Abu voisi leikkiä ja kehittyä parin muun lapsen kanssa tutussa ympäristössä, vuorotellen kotona ja toisten lasten kotona. Onneksi Facebookin kautta on nykyään helppo yrittää löytää mahdollisia hoitorinkejä, joten tämä jää meille varmaan vaihtoehdoksi jos päiväkotipaikkaa ei löydy lähistöltä.

  
Päiväkotihoito ja sen laatu nousee vähän väliä otsikoihin - välillä päiväkotien katsotaan vaarantavan lapsen kehityksen, välillä taas päiväkotien on todettu edistävän lasten sosiaalisia taitoja. Päiväkodissa lapsi joutuu (tai pääsee) ensimmäistä kertaa elämässään suureen lapsiryhmään ja joutuu erilleen huoltajastaan. Samalla kuitenkin leikki- ja kehitysmahdollisuuden kasvavat hurjasti, kun omien tuttujen lelujen lisäksi saa leikkiä päiväkotien tavaroilla, askarella ja oppia olemaan sosiaalinen muiden lasten joukossa. 

Abu on sen verran reipas ja sosiaalinen, etten usko hänelle tulevan suuria ongelmia päivähoidosta. Tottakai, itseäni jännittää ja pelottaa hoidon aloittaminen jo nyt... mutta joskus se kuitenkin on aloitettava. Ja minä itse voin paremmin jos pääsen takaisin mukaan aikuisten elämään ja tekemään muutakin kuin soseita. 

Millaisia kokemuksia teillä on päivähoidosta - päiväkodeista, perhepäivähoidosta, hoitoringeistä tai muista?  

Soseessa: Myskikurpitsasose

Innostuin taas kokeilemaan uusia soseruokia. Syksy on kurpitsoiden kulta-aikaa, ja niitä saa Suomessakin jo melkein jokaisesta lähikaupasta. Halusin käyttää sesongin vihanneksia hyödyksi ja antaa Abulle taas uudenlaisen makuelämyksen. Nappasin siis kaupasta mukaani herkullisen pyöreän myskikurpitsan!

Kurpitsat ovat Suomessa vähän harvempaa herkkua, joita ei edelleenkään kovin paljon käytetä ruuanlaitossa. Pohjois-Amerikassa tosin kurpitsat ovat tavallista syysruokaa ja siellä kurpitsaa syötetään usein ensimmäisenä soseena myös vauvoille. Myskikurpitsa (engl. butternut squash) ei ole  varsinainen kurpitsa, vaikka suomenkielinen nimi viittaakin kurpitsoihin, vaan on viralliselta luokitukseltaan hedelmä. Myskikurpitsa on varsinainen A-vitamiinipommi, mutta sisältää myös paljon C-vitamiinia ja muita terveellisiä aineita, kuten kuitua ja kaliumia.

Myskikurpitsan maku on pehmeän pähkinäinen ja makea, ja muistuttaa hyvin paljon bataattia, myös suutuntumalta. Väri on myös samantyylinen, voimakkaan oranssi. Myskikurpitsan kypsentäminen tosin vaatii ehkä vähän erilaista vaivaa kuin bataatti - helpoin tapa kypsentää kurpitsa on laittaa se uuniin muhimaan. Uunista tulee ulos pehmeäksi kypsynyt kurpitsa, josta herkun voi lusikoida suoraan kulhoon. Erillistä soseuttamista ei tarvitse tehdä, kevyt hienonnus haarukalla voi olla paikallaan jos karkeampi ruoka ei vielä maistu vauvalle. Abulle käy jo vähän karkeampi ruoka, joten kaavin vihanneksen suoraan kulhoon.

Myskikurpitsaa voi hyvin yhdistää moniin muihin vihanneksiin, kuten porkkanaan, päärynään, omenaan tai perunaan. Itse käytin kurpitsan sellaisenaan ja sekoitin joukkoon vain keitettyä ja soseutettua kanaa. Sose upposi Abulle kuin häkä! Täytyy kokeilla muitakin kurpitsalajikkeita ja kokeilla hiukan mielikuvituksellisempia yhdistelmiä. Tuolla Jenkkilässä soseisiin yhdistetään paljon mausteitakin, kanelia, muskottipähkinää ja inkivääriä. Alla vielä peruskurpitsan soseohje, johon voi oman maun mukaan yhdistää vaikka mitä! 

Myskikurpitsasose

Halkaise kurpitsa puoliksi, pitkittäin ja poista siemenet lusikalla. 

Laita kurpitsanpuolikkaat leikkauspinta alaspäin uunivuokaan ja lisää astiaan 1-2cm vettä.

Kypsennä 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia tai kunnes kurpitsa on kypsää.

Lusikoi kypsä liha kulhoon ja hienonna haarukalla jos tarpeen.

Hello Rubyn mallina

Meillä oli jännittävä lauantai-iltapäivä! Abu pääsi poseeramaan lasten koodauskirjan Hello Rubyn malliksi! Kirjan ja Hello Rubyn perustajan takia Suomessa on alkanut oikea koodausvillitys ja nyt puhutaan jopa koodausopetuksen aloittamisesta kouluissa. 

Hello Ruby etsi lapsia kuvausmalleiksi t-paitojen kansainvälistä markkinointia varten, ja kuviin etsittiin muitakin kuin ihan perinteisiä suomalaisia vaaleita lapsia. Tummatukkainen ja -silmäinen Abu valittiin siis kuvauksiin. Itseäni vähän jännitti miten kuvaukset menisivät, mutta Abu poseerasi kuin viilipytty eikä häiriintynyt valoista tai salamasta.

Kuvaus oli hauska kokemus, mutta oli myös mahtavaa päästä mukaan tukemaan tällaista hanketta. Minusta on hienoa, että lapsille annetaan mahdollisuus oppia koodausta ja ymmärtämään tietokoneita. Täytyy varmaan itsekin selailla hiukan Hello Ruby -kirjaa, jotta oppisin jotain koodauksesta!

Aikuisten ilta

Vietettiin torstaina erittäin myöhäistä synttäriäni.. Mies oli ollut kesällä matkoilla kun juhlin varsinaista synttäripäivää. Kesällä oli vaikea löytää illaksi lapsenvahtia, koska kaikilla oli koko ajan omaa ohjelmaa. Syksyllä illat ja viikonloput ovat täyttäneet sisustusjutut ja ikuisesti jatkuva asunto kuntoon -projekti. Päästiin siis vasta nyt syksymmällä juhlimaan synttäripäivääni.

Sovittiin syksyinen torstai synttäri-illaksi ja sain vanhemmat Abun lapsenvahdeiksi. Veimme pojan iltapäivällä iloisille isovanhemmille hoitoon ja sieltä hurautimme suoraan Vantaalle Flamingo Spahan rentoutumaan. Ja ah, kyllä lämpimissä altaissa lilluminen voitti ravintolassa pönöttämisen! Kuumavesiallas hemmotteli jumissa olevia niskoja, höyrysauna rentoutti hellävaraisessa huomassaan ja altaan vierellä nautittu skumppa virkisti kehoa ja mieltä. 

Kirsikkana kakun päällä oli paluu hiljaiseen kotiin... Abu jäi mummille yökylään ja me vanhemmat saatiin 10h katkeamatonta unta! Abun nukkuminen on ollut sen verran levotonta, että oma nukkuminen on saattanut jäädä 6-7 tuntiin, parissa palassa. Kummallista kyllä, pitkän yön jälkeen oli pää ihan kohmeessa nukkumisesta. Väsytti enemmän kuin kuvittelin. Ehkä kroppa ei ollut tottunut näin paljoon uneen...

Abu viihtyi mummilla hyvin ja mummi tykkäsi pikku yövieraasta. Abu oli nukkunut lähes yhtäjaksoisesti aamuun asti eikä onneksi ollut valvottanut lapsenvahteja. Ihanaa, että isovanhemmat tykkäävät hoitaa Abua sillä me vanhemmatkin tarvitsemme välillä lepohetkiä lapsen hoidosta!

Yhtä sotkua

Tämäkin on vain vaihe. Nimittäin jatkuva sotku ja lika - kotona, vaatteissa, kasvoilla, leluissa.. Ja jokainen vaihe loppuu joskus, eikö?

En ole mikään himosiivooja vaikka tykkään, että paikat ovat järjestyksessä. Yleensä minulla menee pelihermo ennen miestä - jatkuva lelu- ja vaatekaaos hyppii silmille ja alan valittamaan sotkusta. Ennen lasta kämppä oli pakko siivota kunnolla ihan viimeistään parin viikon välein, muuten lattialla olevat villakoirat ja yleinen sotku saivat minut hermoromahduksen partaalle. Nykyään tuntuu, että kämppä on pölyinen ja täynnä muruja jo muutaman päivän välein. Vietetään tietysti paljon enemmän aikaa kotona, tehdään useammin ruokaa, ja käydään enemmän ulkona kävelyillä. Eniten sotkua aiheuttaa kylläkin tää beibi!

Abun syöminen on uskomattoman sotkuista, mutta mitä sitä voikaan odottaa 8kk vanhalta vauvalta. Vaikka syöminen on yleensä aika vaivatonta, emme selviä yhdestäkään ruokailusta puhtaalla paidalla. Yleensä ruoka uppoaa pojalle hyvin, varsinkin ensimmäiset lusikalliset. Suu aukeaa kiltisti kun lusikka lähestyy, välillä saatetaan kiljahdella jos seuraavassa lusikallisessa kestää liian pitkän. Kun pahin nälkä on taitettu, alkaa häslinki. Lelut ja muut viihdykkeet alkavat olemaan ruokaa mielenkiintoisempia. Naaman edessä pitää heilutella erilaisia viihdykkeitä - puulusikkaa, tuttipullon korkkeja, purkkien kansia - jotta suu aukeaa ruualle. Pää liikkuu edestakaisin ja lusikalla suuhun osuminen on välillä yhtä haasteellista kuin liikkuvaan maaliin osumista.

Iltapuuron syöminen pääsi tänään ihan omaan ulottuvuuteensa. Puuroa ja mangososetta löytyi ruokailun jälkeen hiuksista, leuan alta, korvien takaa ja puseron etumuksesta napaan asti. Ja me siis todellakin käytimme isoa ruokalappua! Ehkä sitä saa olla kiitollinen, että lapsi syö kuitenkin hyvin, ja opittava elämään sotkun keskellä. Aina ei jaksa siivotakaan, ehkä se lapsi oppii kohta syömään ilman roiskeita.

Levottomat

Kyseessä on varmaan taas joku vaihe, sillä viimeinen viikko ollaan kaikki  nukuttu tosi levottomasti. Abu kääntyilee sängyssään ja ryömii unissaan, ja me vanhemmat vuorotellen nuokutaan sängyn reunalla tassuttelemassa poikaa taas uneen. Vuorotellaan miehen kanssa yö- ja aamuvuoron kanssa - toinen hyssyttelee yöllä ja toinen vie pikkumiehen aamiaiselle. Toimiva työnjako takaa sen, että saamme edes jotenkuten nukuttua. Valitettavasti itse kuitenkin herään yöllä Abun huutoon, kun taas mies voisi nukkua vaikka läpi ydinsodan...

Abu nukahtaa totuttuun tapaan n. klo 19.45 normaalien iltarutiinien jälkeen. Ensimmäiset kitinät saattaa kuulua jo puoli yhdeksän uutisten alkaessa, jolloin yleensä riittää parin minuutin tassuttelu. Seuraava levottomuusaalto on noin puolen yön maissa, jolloin Abu keksii kääntyä mahalleen ja ryömiä unissaan sängyn päätyyn. Välillä poika löytyy sängyn päädystä pitkittäin potkimasta pinnoja. Kääntymisiä tulee useampia tässä vaiheessa, ja yleensä ryömimisyrityksiäkin tulee joka mahakiepsauksen yhteydessä, ennen kuin päästään takaisin levollisemman unen vaiheeseen. Yöstä riippuen herätyksiä tulee 1-3... Viime yönä päästiin helpolla kun Abu heräsi vasta 5.30. Silloin puolen tunnin tassuttelun jälkeen luovutin ja siirsin pojan nukkumaan kainalooni, jossa uni tulikin helposti. Siinä se tuhisi nenä mun kainalossa, samalla tavalla kuin vastasyntyneenä. <3

Meillä on vieläkin parannettavaa päikkäreiden kanssa. Parhaat päikkärit nukutaan liikkuvissa vaunuissa, ja kotona omassa sängyssä unet jää helposti reiluun puoleen tuntiin. Aina en jaksa olla ulkona kävelyllä, joskus on itsekin otettava iisimmin. Päikkäreille nukuttamista pitäisi harjoitella, ettei aina nukuteta syliin vaan opetetaan myös nukahtamaan tassutteluun kuten iltaisin. Päivisin ei tosin jaksa taistella nukuttamisen kanssa kun kerran illat ja yöt on taas tällaista kestävyysurheilua.